Kuvat: Eeva Laurila

K toimi radalla tarkasti ja muutamat haahuilut voi laittaa aivan kuskin syyksi. K oli tosin aavistuksen tahmea, mutta ratsi olikin lamaantunut ja unohti ratsastaa... Rikkoja ei ollut, mutta lennokkuutta olisi voinut olla edes saman verran kuin treeneissä. Tuomarit toivoivat näkevänsä K:n niskan vielä korkeammalla mutta kehuivat "positiivista ratsastusta ja saumatonta yhteistyötä".

Prosenteiksi saimme 63,889, joka riitti toiseen sijaan Pyhää Yrjöäkin startanneen pv:n jälkeen. FEI World Dressage Challenge Test B 2001 -luokassa starttasi yhteensä 25 ratsukkoa. Onneksi lähdimme luokassa kolmanneksi viimeisenä, sillä muuten olisimme voineet joutua odottamaan palkintojenjakoa yli neljä tuntia - kiitos uusien koulusääntöjen (jotka ovat mielestäni aavistuksen ristiriidassa "Hyvinvoiva hevonen" -kampanjan kanssa...). Ja bonuksena vetoauto-Volvo juuttui kiinni Pohtiksen nurmikolle, mutta onneksi saimme mukavia Kara-setiä avuksi vetohommiin. Lopulta pääsimme kotiin :)

Lennokkuuden puutteeseen löydettiin syy, satula oli jäänyt kapeaksi ja puristi lapoja. Suorittajahevonen ei ollut tästä reklamoinut kuin lievällä vastustelulla toisessa vastalaukassa. Tuula huomasi onneksi ongelman, ja löysimme uuden sopivamman satulan Pullisen Paulan opastuksella.

Seuraavat kilpailut olivat kerrankin lähellä, siis Vesilahdella 10.-11.5. Lauantaina osallistuimme vuonna 2007 sijoittumattomille ratsukoille avoimeen Helppo A:1 -luokkaan. Päivän viimeinen verryttelyryhmä alkoi 19.50, ja lähdimme neljänneksi viimeisinä. Sain verryttely/hoitoavuksi Satun, joka yritti saada meitä ruotuun. Olimme jättäneet verryttelyyn hieman liian vähän aikaa, joten K ei ollut radalla aivan niin skarppi, kuin olisin toivonut. Tuomarit toivoivat jälleen aktiivisuutta taakse, mutta saimme mm. keskikäynnistä 8. Tuloksena tasan 60 %, ja kuudes sija 22 ratsukon luokassa.     Lauantain kuvat: Anna-Kaisa Mäkinen

Sunnuntaiaamuna uusi letitys ja takaisin Vesilahdelle. Onneksi ajomatka oli vain noin 20 min. Luokkana oli täysi 40 ratsukkoa houkutellut suomenhevosten Helppo A:1, ja starttasimme suunnilleen puolessavälissä. Satu oli taas mukana, ja kokeilimme uudenlaista verryttelyä, tarkoituksena hieman kuumentaa ratsua. Hyvin toimi, mutta se verkka-aika jäi taas lyhyeksi, enkä ehtinyt kuumennuksen jälkeen saada Kajausta riittävän kuuliaiseksi. Toisaalta olin kyllä tyytyväinen, että eilinen lievä vetelyys oli (yllätys yllätys) ratsin vika, ja se saadaan helposti korjattua.

Toinen suurempi vika oli ratsin muistissa - unohdin sitten viimeksi edellisenä päivänä ratsastamani radan - hienoa... Neljä turhaan menetettyä pistettä tällaisessa massaluokassa olisi nostanut sijoitusta kuusi sijaa. Nyt olimme vasta 16. kuitenkin hyvillä prosenteilla 61,964 %. Tuomarikommentteja mm. "ei oikein keskity koko aikaa", "tahti kiireinen" ja "ratsu saisi olla paremmin kuulolla" (Ihme?). Kajaus oli keskittymättömyydstä huolimatta kevyt ja mukava ratsastaa. Taisi se kyllä vähän viedä... Ainakaan kaksi rataa peräkkäisinä päivinä ei ollut liian rankka hevoselle. Voimme jatkaa hyvällä mielellä.       Sunnuntain kuvat: Anna Mickelsson

 

Kahden viikon päästä 25.5. kisakamat pakattiin taas, kohteena Korpilahti, ja verryttelyryhmä iloisesti klo 8. Saavuin tallille neljän kieppeillä, ja näin ensimmäistä kertaa Kajauksen nukkuvan makuultaan karsinassa. Se oli pitkin pituuttaan, ja silmä auki. Vihelsin hiljaa ovelta ja nanosekunnissa K oli pystyssä hyvin hämillään oloisen näköisenä. Suuri johtajaori jäi kiinni nukkumisesta koko elämän kestoisessa työvuorossa ;) Letit päähän ja poni koppiin. Mun piti ottaa Satu kyytiin Hervannasta bussipysäkiltä, mutta pysäkki oli tyhjä, eikä puhelimeen vastattu. Hetken aikaa meinasi tulla paniikki, kun harkitsin vaihtoehtoja, joista paras oli lähteä yksin. Täytyy kyllä antaa 10 pistettä ja papukaijamerkki Satulle, joka herättyään saapui autolle alle viidessä minuutissa, ja vielä murtuneen polvensa takia kepeillä. Olimme auttamatta myöhässä, mutta onneksi navigaattorin ehdotusajat ovat niin yläkanttiin, että "reippaalla ajolla" olimme lopulta ajoissa perillä.

Luokkana oli Prix de Suomen Hippoksen Kenttäkilpailuohjelma no 6. Satu könkkäsi keppeineen verkka-alueen laitaan antamaan vinkkejä. K oli ok, muttei mahtava. Suorituskin oli ihan ok, mutta vähän mitäänsanomaton. Tuloksena 60,192 % ja ensimmäinen ei-sijoittunut tietysti vain yhdellä pisteellä... Vähän harmitti, varsinkin kun toinen tuomari oli arvioinut meidät 22 kertaa kuutosen arvoiseksi, kommentein "tasainen suoritus". (Muita numeroita oli siis vain 3.) Kai siinä nyt jotain eroja oli? Päätuomari taas kehui näyttävää hevosta ja toivoi takaosaan aktiivisuutta.

Tyhjä kisakalenteri pakotti meidät tauolle. Seuraavat kisat olivat vasta elokuussa Ypäjän kisaviikolla 10.8. Osallistuimme avoimeen He A:2 -luokkaan sunnuntaina. Rata oli hiekkalaatikossa, tai oikeammin kahlauslammikossa, sillä kovat sateet olivat tehneet puolen radan kokoisen uima-altaan. Ajattelin, ettei vanha kenttäkonkari vedestä välitä, mutta rataa kiertäessäni K olikin erittäin närkästynyt lammesta. Kyllähän se sinne meni, mutta olisi mieluummin pitänyt tassut kuivina. Ensimmäinen keskiravi alkoi juuri lammen rannasta, jossa K sitten yllättikin, ja loikkasi laukalla lampeen. Rikkohan siitä sitten tuli. Muutenkin tuomaripäätyyn meno oli hieman työlästä, kun K olisi halunnut pysyä kuivilla... Kaikki loput tehtävät suoritettiin yhteisymmärryksessä. Päätuomari kehui tahdikasta suoritusta ja kaunista, sujuvaa yhteistyötä sekä kulmatuomari melko energistä suoritusta ja siistiä ratsastusta. Lopputuloksena 62,097 % ja hienosti neljäs sija 26 ratsukon luokassa, joista puolet olivat puoliverisiä.

Jäimme sääntöjen mukaisesti odottamaan palkintojenjakoa ja laitoimme ekaa kertaa lajin kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti oikein valkoiset pintelit. (Harmi, ettei illalla ollut tosin katsojia niitä näkemässä ;) K huvitti kuskia palkintojenjaossa keräämällä kierroksia ja keventämällä etupäätään. Ei se pystyyn edes osaa hyppiä, mutta eipä voinut etupainoiseksikaan syyttää...

Viikon päästä 16.-17.8. pakkasimme auton ja trailerin ja suuntasimme ensimmäisen kerran neljään vuoteen kaksipäiväisiin kisoihin. Nokka siis kohti Ylistaroa. Siellä on aikaisemminkin ollut hyvät järjestelyt ja niin tälläkin kertaa. K:n jaba oli rivin päässä, ja Kajaus oli varsin tyytyväinen saadessaan kopin, josta pääsee vahtivuoroon. K sai levätä hetken pitkän matkan jälkeen. Olin ilmoittautunut sh-luokan sijaan avoimeen He A-luokkaan, sillä halusin harjoitella samalla mestaruuksien finaaliohjelmaa, eli FEI World Dressage Challenge Test B:tä. Kaksi rataa samana päivänä on mielestäni turhan raskasta yhdistettynä pitkään kuljetukseen.

Hieman matka taisi painaa, sillä tuomarikommenteissakin epäiltiin hevosen väsyneen loppua kohden. Rikkoja ei tullut, paitsi kuskin pitäisi oppia esittämään takaosakäännökset radallakin - turhia pisteidenmenetyksiä tulee melkein joka kerta. Tuomareiden mukaan esitimme huolellista ratsatusta, mutta hevoseen haluttaisiin pientä hienosäätöä ja terävyyttä. "Muuten miellyttävä hevonen!" Tuloksena 60,556 % ja kahdeksas sija 33 hevosen luokassa.

Hengasimme kisapaikalla iltaan, hoidimme hevosen ja kävimme vielä iltaruoholla ja kävelyllä. Rauhallinen ja tyytyväinen K jäi jabaan syömään iltaruokiaan ja me ajoimme hoitaja-Lauran kanssa Seinäjoelle hotelliin. "Iltapalalla" Amarillossa otin jopa siiderin ja naureskelimme, että eikö tosi koulutuuppari ottaisi kuitenkin punkkua?

Saimme nukkua kunnolla, ja hyvän aamiaisen jälkeen ajelimme kisapaikalle. Kiitoksia Minnalle ja Marialle K:n aamuruokinnasta! Tänä yönä K oli pitänyt vahtia, niin vastapäiskarsinan ruunakaan ei ollut kaivautunut ihan yhtä syvälle kuin edellisenä yönä... Sunnuntain ratana oli Prix de Suomen Hippoksen Kenttäkilpailuohjelma no 6. Suomenhevosia starttasi 18 kpl. Kajaus piti verkan suihkinnasta ja sähellyksestä ja oli reipas ja mukava ratsastaa. Radalla sama energisyys ei kunnolla enää näkynyt, vaan tuomarit toivoivat lisää energiaa ja ryhdikkyyttä laukkaan. Meitä lämmitti kuitenkin kommentit " Laadukas sh, kapasiteettia on!" Tuloksena 62,115 % ja taas harmittavasti ensimmäinen ei-sijoittunut eli kuudes.

Todella mukava reissu, hoitaja-Laura oli pitkästä aikaa mukana ja oli niin helppoa, kun kaikki oli tehty valmiiksi ja seura oli hyvää ;) Ja ratsukin on hieno, ja sää :) Ainoastaan koko viikonlopun soinut klassinen musiikki alkoi jossain kohtaa vähän nyppiin...

Yhden väliviikonlopun jälkeen taas kamat kyytiin ja suunnaksi Lahti, 31.8. Tarkoituksena oli tällä kertaa "harjoitella" mestaruuksia varten He A:0, jota emme olleet ratsastaneet kahteen vuoteen. Menimme siis nivelellä, jolla karsintaluokkakin tulee ratsastaa. Luokasta oli jäänyt pois muutama ratsukko, joten pieni kiire tuli taas, vaikka olimmekin periaatteessa ajoissa. Hoito- ym. tehtävissä oli tällä kertaa Sari, jonka estehevosta kisahoidan aina kun omilta kisoilta ehdin - kerran hoitaja, aina hoitaja ;) K oli verkassa ihan ok, mutta radalla en ratsastanut sitä riittävän lyhyeksi, vaan "ajelin" radan kuviot. Ei rikkoja, mutta ponnettomuudesta rokotettiin. Vuoden ensimmäinen (mutta onneksi ainoa) alle 60 % tulos, eli 57,654 %. Kuuden poisjääneen jälkeen luokassa starttasi vain 13 ratsukkoa, joista olimme seitsemänsiä. Kävi jo mielessä kehtaanko ollenkaan lähteä Ypäjälle, mutta valmentajat saivat onneksi puhuttua järkeä päähän.

Kauden päätavoite oli suomenhevosten koulumestaruus, joka ratsastettiin Ypäjällä Suomenhevosten Kuninkaallisten yhteydessä. Ensimmäiseen osakilpailuun (He A:0) oli ilmoittautunut 35 ratsukkoa ja meidän vuoromme oli ensimmäisen verryttelyryhmän viimeisenä. Hoitotehtäviin olin saanut mukaan Sannan, ja olin jopa pessyt K:n ensimmäisen kerran shampoolla kisoja varten. Kuski oli siis ollut ihan täpinöissään jo useamman päivän, kun pitkästä aikaa päästään tosi koitoksen eteen. (Tavalliset kisat aiheuttavat tosin aina samanlaisen paniikin, silti on aina päästävä uudelleen. Mikä kilpailuhenkisyys muka? ;)

Ypäjän kuvat: Eeva Laurila

Kajaus oli verryttelyssä ihan super! Kävelimme pitkään ja se sai katsella ympärilleen. Se kantoi hyvin, ja kaikki onnistui kerrasta. Kerrankin verryttelyaika osui kohdalleen. Ehdimme jopa seisoskella ja katsella verkka-alueelta edellisten ratsukoiden menoa. Päivän paniikin vuoro oli, kun oli meidän vuoro siirtyä kisakentän luo. Stewardi tuli ilmoittamaan, ettei mestaruusluokkaa saa ratsastaa silinteri päässä. (Vaikka koulusäännöissä lukee, että mestaruusluokassa saa olla silinteri myös nivelsuitsituksen kanssa. Olin ratsastanut samoissa varusteissa edelliset mestaruudet, eikä sillä kertaa ilmoitettu muuta kuin että tuomari haluaa nähdä Maijun silinteri päässä finaalissa, vaikka se siis on sääntöjen mukaan oma valinta...) No, kypärä oli puolen kilometrin päässä parkkiksella, laukalla sinne olisi ehkä ehtinyt, mutta ei varmaan olisi katsottu hyvällä silmällä... Onneksi verkkaan tulossa ollut Iso-Herttuan Elina lainasi ystävällisesti kypäräänsä. Mun hiukset olivat tietysti nutturalla, eli ei kuin nutturaa löysemmälle ja lainakypärä päähän. Hetken hengähdys ja radalle. Radan yksi kulma oli aiheuttanut ongelmia märkyytensä takia muillekin, ja myös K lähti toiseen keskiraviin laukalla. Muuten rata sujui hyvin, vaikka K oli välillä jopa hieman kiireinen. Ratsin viaksi voidaan lukea jokaisen pysähdyksen valmistelemattomuus (yksikään ei ollut tasan - Amatöörit asialla ry...). Tuomarikommentteja: C, Osmo Metsälä: Kulkee melko hyvässä muodossa, siirtymisiin lisää rentoutta. 165. E, Anne-Mari Pekonen: Erittäin kiva katsoa! Älä katso alas, leuka ylös. 174. (Ihan asiallinen kommentti, vrt. kuva vasemmalla... Saman palautteen sain Kikiltä kentän reunalta.) M, Kari Tuominen: Tasapainoisen oloinen letkeä hevonen, paikoin pyrkii valumaan pitkäksi. Vielä lisää energiaa esitykseen! 170. Prosentteja saimme 62,840 %.

Laitoimme Kajauksen koppiin ja menin odottamaan kritiikkejä. Koska luokka jatkui vielä useita tunteja, kävin varmistamassa luokan päätuomarilta, että voimme lähteä kotiin. Niin monta hyvää ratsukkoa oli vielä starttaamatta, joten en uskonut sijoitukseen. Kajaus pääsi kotitalliin lepäämään ja nukkumaan kunnolla, ja minä huomasin illalla netistä, että olimme sijoittuneet luokassa seitsemänneksi!

Kiitos!

Tyytyväinen ratsukko palaamasta suitsituksen tarkastuksesta.

Sunnuntaina vuorossa oli siis suomenhevosten koulumestaruuden finaali. Hoitovuorossa hoitaja-Laura, onneksi, sillä ratsi oli aika paniikissa, varsinkaan kun ei saanut ketään "oikeaa valmentajaa" katsomaan verkkaa, vaan olisi pakko selviytyä itse. Nyt ei ainakaan pitäisi olla ongelmia päähineen kanssa...

Kajaus ei ollut aivan niin skarppi kuin edellisenä päivänä, ja verryttelyssä oli pientä ongelmaa kankien kanssa. Lähdin radalle ehkä liian tyytyväisin mielin, enkä muistanut taaskaan ratsastaa. Tunnelma oli niin hieno ja hevonen mukava, että useita (kymmeniä - satoja) puolipidätteitä taisi jäädä tekemättä. Jos vaan olisin ratsastanut sen takaosan paremmin alle ja valmistellut takarit...

Kokoaminen lisätystä käynnistä.

Keskilaukkaan...

Tuomarikommentteja:
C, Anne-Mari Pekonen: Kiva käynti, laukka saisi pyöriä enemmän. Takaosa enemmän alle, nyt etupainoinen. Symppis hevonen! (59,259 %)
E, Osmo Metsälä: Rohkeammat temmon vaihtelut. Valmistele siirtymiset. (62,963 %)
H, Kirsi Hagner: Hyvässä muodossa alkuradalla, laukassa tulee liian pitkäksi. Erittäin yhteistyöhaluinen ja yritteliäs hevonen! (62,222 %)
M, Tiina Karkkolainen: Lisää voimaa hevosen takaosalle. Selvempi ajatus ylämäkeen. (61,111 %)
B, Marja Kivioja: Takaosa paremmin mukaan. Muista siirtymiset, ne auttaa edelliseen. Näyttävyyttä liikkumiseen. Rento, kuuliaisenoloinen hevonen, joka työskentelee yhteistyöhaluisesti. (58,519 %)

Lopputuloksissa suoritus riitti 15 finalistin joukossa kymmenenneksi.
Kokonaiskilpailussa olimme lopulta yhdeksänsiä, eli paransimme edellisten mestaruuksien (2004) sijoitusta yhdellä sijalla.

Tuima tuuppari ja yritteliäs ratsu.

Toisaalta olimme paras amatööriratsukko, yläpuolella oli vain ammattikuskeja. Kajaus oli koko finaalin vanhin hevonen, jolla on vielä kenttä- ja esteura takanaan. Pakkohan sitä on olla tyytyväinen (ja pyrkiä samalla parempaan).

Hyvään pysähdykseen on mukava lopettaa. (Vihdoinkin tasan.)

Viikkoa myöhemmin osallistuimme Hämeen alueen mestaruuksiin. Kajauksella ei ole kuin suomenhevosten aluepronssi esteiltä useiden vuosien takaa, joten koulumitalia lähdettiin tavoittelemaan. Lähdin Kangasalle ilman hoitajaa, kun ei tarvinnut pinteleiden kanssa puljata. Ratana oli FEI:n kenttäkilpailu poneille 1993, He B. Starttasimme melkein luokan lopussa. Kysyin tullessani kansliasta, etteihän ketään ole jäänyt pois, ja minulle vakuutettiin että listat pitävät paikkansa. Kesken verryttelyn huomasin, ettei minua edeltävää ratsukkoa näkynytkään missään. Lähtölistat olivat tornin seinällä, jonne ei verkasta olisi nähnyt ilman kiikaria, enkä tietenkään voinut sinne ratsastaakaan. Jätin äkkiä raipan väliaidalle. (Samalla joku ratsasti päin Kajauksen takalistoa, ja meinasin pudota kun olin juuri kumartuneena aidalle...) Ja sitten rataa kiertämään, vaikka päätuomari odottelikin jo autonsa vieressä. Ratsin keskittyminen oli hieman herpaantunut, ja rata oli jälleen "ihan ok".

Tuomarikommentteja: "Täsmällinen, sujuva suoritus, mutta ajoittain hevonen ponneton, erityisesti laukassa." "Pehmeä ja tasainen suoritus, ajoittain saisi työntää terävämmin takaa eteen. Ratsu erittäin yhteistyöhaluinen."

Tuloksena 65,200 %, ja kahden pisteen niukka häviö kullasta. Olimme tasapisteissä kolmannen kanssa, mutta yleisvaikutelmapisteiden perusteella saimme hopeaa. Karalla oli ongelmia pistelaskussa, ja saimme odottaa tuloksia kauan. En viitsinyt laittaa hevosta koppiinkaan, sillä ilman hoitajaa riittävän nopeasti palkintojenjakoon saapuminen ei varmasti olisi onnistunut. Siis kävelimme - ja kävelimme.

K keräsi jälleen kierroksia palkintojenjaossa, mutta käyttäytyi jo varsin hyvin. Sitten poni koppiin ja kotiin. Tällä kertaa emme jääneet edes nurmikolle kiinni...

Kauden viimeinen kilpailu oli lokakuussa hallimestaruuksien yhteydessä järjestettävä "Ypäjä-hallin suomenhevosmestaruus", joka nimestään huolimatta ratsastettiin Opistohallissa. Sain lahjottua mukaani Satun auttamaan verkassa. Olisin halunnut verrytellä kentällä, mutta Opistohallin kenttä oli niin kurainen ja liukas, että jouduimme turvautumaan Haimi-halliin (Ypäjä-hallissa meni toinen rata). Verkka oli vähän epämääräinen, eikö tyhjähkö maneesi ilman kisatunnelmaa saanut Kajausta oikein mukaan. Opistohalliin päästyään se oli jo parempi, mutta verryttelyalueena toimiva n. 10 x 25 metrin pläntti ei mahdollistanut kuin pientä fiksausta.

Emme olleet koskaan esittäneet koottuja askellajeja radalla, mikä jälleen lisäsi kuskin stressiä. K ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta teki tunnollisesti pyydetyt tehtävät ja kootuistakin selvisimme kunnialla.

Tuomarikommentteja: "Tarkkaa ratsastusta." "Hevosella on matkaavoittava käynti. Laukkaan kaipaisin kuitenkin lisää pyöreyttä ja aktiivisuutta. Kuitenkin monia hyviä osuuksia. Laukkalisäyksiin lisää rohkeutta." "Tasainen suoritus; aktivoi vielä takaosaa, etuosa kevyemmäksi. Lisää energiaa koottuihin!"

Tuloksena tasan 62 %, ja kahdeksas sija kymmenestä ratsukosta. Tuomareilla oli hieman pistehajontaa, 176, 196 ja 186 pisteellä.