|
|
|
|
Talvikauden
ratsukko harjoitteli ja kasvatti kuntoa. Kajaus kiipeili paljon
ja käveli monen tunnin lenkkejä. Keväällä ratsukko kävi
muutamissa aluekisoissa. Ensimmäinen koitos oli Niinisalon
vappukisoissa; ensimmäinen kansallinen sh-kenttäluokka.
Osanottajia oli vain seitsemän, mutta monella jo vuosien kokemus.
Koulukokeena
oli KN-special, joka sopi K:lle melko hyvin. Keskiarvoksi tuli 6,7
ja johtopaikka. Maastokoe oli iltapäivällä, estekorkeudella
90 cm. Kajaus oli elementissään radalla ja saapui maaliin
estevirheittä ihanneajassa. Esteet olivat mukavia, eikä
rata ollut kovin vaativa.
Niinisalo
2000.
(Kuva: Eero Parma)
|
|
|
|
Kuva:
Eero Parma
Aamulla
oli eläinlääkärintarkastus ja valmistautuminen
estekokeeseen. Kajaus oli rauhallinen, mutta Lauraa jännitti
ja paljon. Estekorkeus ei ollut päätä huimaava,
mutta viimeisenä ratsukkona lähteminen tuo aina
omat paineensa. Radalla oli varaa yhteen pudotukseen,
joka sitten tulikin. Suoritus riitti kuitenkin voittoon,
ja kunniakierroksella K näytti kuinka lujaa suomenhevonen
pääsee.
Kajaus
oli ilmoitettu toukokuun lopulla Hämeenlinnaan kansallisiin
koulukisoihin, mutta K:lla aukesi suupieli niin pahasta
paikkaa, että kisat oli pakko jättää väliin. Heinäkuussa
ratsukko pääsi Hämeenlinnaan saakka, tosin vain aluekisoihin.
He B:0:sta ja FEI:n CCI* Kenttäkilpailuohjelmasta (He
A) 1992 hienot yllätysvoitot! B:ssä seitsemän kahdeksikkoa
ja hyvää palautetta (ka. 6,61). A:ssa maininta "erittäin
luottavainen hevonen" ja ka. 6,73. Päivä oli erittäin
(kaato-)sateinen ja tuomariautojen tuulilasinpyyhkimet
aiheuttivat useille ratsukoille päänvaivaa.
|
|
Niinisalo
2000, ensimmäinen
kansallinen kenttäkilpailuvoitto.
|
|
|
|
Kajaus
ja Laura ensimmäisissä kansallisissa estekilpailuissaan
Seinäjoella 2000.
|
|
Heinäkuussa
oli Seinäjoella Farmari-maatalousnäyttelyn yhteydessä Prix
de Farmari -suomenhevosluokat, joissa oli yli 30 osallistujaa.
Kilpailut olivat raviradalla, ja K:lle varattu "orikarsina"
osoittautui raviradan dopingkarsinaksi - lähes ikkunattomaksi
kopiksi kaukana muista hevosista. Onneksi saimme järjestettyä
normaalin korkealaitaisen jaban. Ensimmäinen osakilpailu oli
100 cm. Perusrata meni puhtaasti, mutta toisessa vaiheessa
kaksi puomia putosi. Toinen osakilpailu lauantaina oli niinikään
metrin rata, jossa tuli yksi pudotus. Lauantain toinen metrin
luokka sujui jo paremmin, ja puhdas suoritus ja melko nopea
aika toivat kuudennen sijan kovassa joukossa. Kajaus ja Laura
pääsivät myös sunnuntain finaaliin, johon valittiin 15 parasta
ratsukkoa kahden osakilpailun perusteella. Ratsukko ei ollut
vielä aikaisemmin hypännyt näin korkeaa rataa, joten yhden
puomin pudotus ei ollut mikään huono suoritus. Ja kyseessähän
oli ratsukon ensimmäiset kansalliset estekilpailut. Finaalin
voitti Minna Nikmo - Pellervo, toiseksi tuli Minna Heininen
- Emil ja kolmanneksi Nina Dunder - Hermeli. Näillä ratsukoilla
oli erillinen palkitsemistilaisuus maatalousnäyttelyalueella. |
|
|
|
Elokuussa
ajoimme Lehtimäelle yrittämään uudelleen koulukilpailuihin pääsyä.
Mutta ongelmat jatkuivat - uudesta trailerista puuttuivat vahingossa
yläluukut, ja niiden toimittamisessa kesti. Ajoimme koko pitkän
matkan perä auki, vaikka ilma oli melko viileä ja välillä satoikin.
Joten eiköhän K saanut liikaa vetoa. Ja kanget, joita oli edellisen
kerran käytetty sateessa, olivat venyneet, ja nahkapaska oli kotona.
He B:1 meni vielä ihan mukavasti, yli kuutosen keskiarvo ja paikka
luokan puolivälissä olivat lähellä tavoitetta. Mutta Kenttäkilpailuohjelma
n:o 6, 2000, meni aivan penkin alle. Kajaus ei liikkunut yhtään
eteen ja siirtyi jopa vastalaukassa käyntiin. Tuomarit tosin pitivät
suoritusta "tasaisena ja hyvänä", mutta keskiarvo 5,45 ei näyttänyt
hyvältä. Jälkeenpäin huomasimme, että kuolaimet olivat luultavasti
päässeet päällekkäin suussa. Siispä ostamaan bridongiksi kolmipala.
Kokemushan tämäkin oli ja varmasti osaamme ottaa opiksemme. Ja pohjaltahan
on vain yksi suunta…
Kangasalla
oli kansallinen metri syyskuun alussa, josta yksi pudotus ja seuraavana
viikonloppuna Lahdessa kansalliset koulukilpailut. Harjoiteltavaa
vielä riittää, ka. 5,58. Tuomarit olisivat halunneet nähdä K:n korkeammassa
muodossa, mutta pitivät kuitenkin sen liikkeistä: "tahdikas ja letkeästi
liikkuva hevonen". Viikko eteenpäin ja vuorossa olivat Hämeen
aluemestaruudet, jotka ovat vuodesta toiseen huonosti suunnitellut:
ensin este ja sitten koulu. Harvaa hevosta voi valmistella seuraavan
päivän koululuokkaan esteradalla. Toisin päin se kyllä sujuisi.
Aluemestaruuksien
tyyliesteluokka.
(Kuva: Hannu Leppäkorpi)
|
|
Lauantain tyylimestaruusluokassa (95 cm) jäimme pisteen päähän
sijoituksesta 35 hevosen ja ponin joukossa. Metrin (AM5) suomenhevosmestaruudessa
perusrata puhtaasti, mutta uusinnasta 11 vp, kun suoristus
sarjalle epäonnistui ja linja johti aivan jonnekin muualle
kuin toiselle osalle. Räpiköinnillä vielä puomikin putosi.
Tuloksena kuitenkin aluemestaruuspronssia. Voittajaksi tuli
Nina Dunder ja Hermeli ja hopealle Virve Keinola Ansolla.
|
Sunnuntain
koulumestaruudesta taisteli 20 suomenhevosta. Kajauksen "vikana"
oli yhä liian pitkä muoto, josta lähti pisteitä. Tuomarin kommentti
"hieno kapasiteetikas sh" lämmitti kuitenkin mieltä 5,96 ka:n jälkeen.
Kultaa sai Hanna Palomäki - Aputi, hopeaa Minttu Liuko - Kyynyn
Hurrikaani ja pronssia Kati Tervonen - J.J. Santtu. Piste-erot olivat
melko pieniä 47 ratsukon luokassa, kärkeä huomioonottamatta. Niinisalon
syyskisoissa ei ollut sh-luokkaa, ja vuoden viimeiseksi kisaksi
jäi Niihaman alue-estekisat.
|
|
|
Syksyllä
Kajaus muutti tallia. Jutan tallilla valmentautuminen oli hankalaa,
sillä maneesin käyttö oli lähes mahdotonta. Uusi koti löytyi Kangasalta,
Wääksyn Ratsastuskeskuksesta. K sai isomman yksiön, seinänaapureita
ja pidemmän tarhavuoron. Ja paljon uusia tyttöystäviä.
|
|
Etusivu
| Ajankohtaista | Historia
| Kilpailut
Suku | Linkit |
Yhteystiedot | Vieraskirja
© Laura Leppäkorpi
|
|