|
|
|
|
Kävimme
tammikuussa Niihaman drive-in -harjoitusestekisoissa hyppäämässä
pikkuluokan (80 cm) mielenvirkistykseksi. K oli intoa piukkana,
varsinkin kun hyppääminen oli jäänyt tosi vähälle
kotimaneesin pohjaongelmien takia. Tuloksena nopein puhdas rata
ja punavalkoinen ruusuke.
Pitkän
tauon jälkeen kävimme vaihtelun vuoksi hyppäämässä
pikkuluokan (80 cm) Pohtiksella Keskiviikkokisoissa 21.7. K kävi
aikas kuumana pitkän odottelun jälkeenkin ja meni puhtaan
radan ihan hyvällä ajalla. Suoritus oli aika epämääräinen,
mutta sitä osasi odottaakin, kun ei olla harjoiteltukaan...
Lopputuloksia en tiedä.
Ensimmäiset
"oikeat" kisat olivat Ypäjällä 1.8. Starttasimme
aluekoulukisoissa suomenhevosten He A:2 -luokan. Vaikka koululuokat
oli siirretty sateen vuoksi maneesiin, riitti Kajauksella tarmoa
vaikka muille jakaa. Olimme edellisen kerran olleet kouluaidoissa
viime syyskuussa, mutta hyvin sujui. Radalla ei tullut rikkoja,
ainoastaan laukanvaihdossa käynnin kautta puolipidäte
menikin niin hyvin läpi, että K lähes pysähtyi.
Oli siis ainakin kuulolla... Tuloksena 62,42 % ja viides sija neljän
ypäjäläisratsukon jälkeen.
|
|
|
|
Seuraavana
viikonloppuna vuorossa olivat Nokian aluekoulukisat. Luokkana
He A:0 2003. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, sillä
starttimme oli vasta kisojen viimeisessä verkkaryhmässä
klo 18.45. Kun olin kiivennyt alkukäynnin jälkeen
selkään ja kävelin rauhassa verryttelykenttää
kohti, meille tultiin ilmoittamaan, että nyt pitäisi
mennä radalle. Onneksi saimme mennä verkkaryhmän
viimeisinä, ja ehdin verkata muutaman ratsukon ajan.
(Myöhemmin selvisi, että verkkaryhmä oli aloitettu
melkein vartin etuajassa, eikä tätä oltu ilmoitettu...)
Verryttely
yksin kentällä 25 asteen helteessä ei saanut
Kajausta oikein kisatunnelmaan, ja ratsin panikointi lähtöajan
suhteen ei helpottanut asiaa lainkaan. Verkka sujui vielä
ihan ok, mutta yksinjääminen upottavalle radalle
vei K:sta viimeisenkin puhdin. Tahmea suoritus, mutta ilman
rikkoja. Piste-eroa tuomareilla 20 pistettä, ja ainakin
omaksi ihmetykseksi viides sija 58,88 %:lla.
|
|
(Kuva:
Jonna Valli)
|
|
|
|
Kisojen
välissä K rentoutuu vahtimalla kotitallilla...
|
|
|
Lähdimme
ensimmäisiin kansallisiin koulukisoihin viikkoa myöhemmin.
Kajauksella oli matkaseurana sen paras kaveri Tinurin Tatu, ja pojat
matkustivatkin hiiren hiljaa syöden toistensa heiniä.
Lähtö Vaajakoskelle oli aamulla kukonlaulun aikaan, sillä
He B:0 alkoi jo puoli yhdeksältä. Nyt oli vihdoin kunnon
kisatunnelma ja vieraita hevosia, hyvä että K pysyi nahoissaan.
Se kävi ensimmäisellä radalla niin kuumana, että
rikkoi ravivoltin laukalle, kun huomasi painonsiirron. Radalla oli
pieniä epätarkkuuksia, mutta kokonaisuus oli ihan ok.
Tuloksena ensimmäinen ei-sijoittunut yhdellä pisteellä
(61,48 %).
Toinen luokka oli He A:0 nivelellä. K oli oikein mukava ratsastaa
verryttelyssä, ja radallakin tasaisempi kuin aamulla. Rataharjoitusten
puute näkyi yhä epätarkkuuksina, mutta K oli erittäin
kuuliainen ja yhteistyöhaluinen. Kouluratsastus tuntui jopa
mukavalta ;) Tuomarit olisivat halunneet nähdä K:n syvemmässä
muodossa, mutta kehuivat sen kuuliaisuutta ja käyntiä.
Hankalaa löytää kultainen keskitie etupainoisuuden
ja liian avoimen muodon kanssa... Prosentteja saimme vain 56,67
%, joilla olimme kuitenkin selvästi luokan puolivälin
yläpuolella.
Kisaputki
jatkui Koskella 21.8. Tatu jälleen kyydissä. Seuralainen
helpottaa odottelua kisapaikalla, sillä pojat jaksavat yhdessä
oleilla pitkäänkin trailerissa, kun taas yksin odottelu
hermostuttaa usein Kajausta. Vuorossa oli jälleen He A:0, ja
päätimme jatkaa nivelellä ratsastusta Ypäjän
kisoja silmälläpitäen. Aamupäivän oli ukkosmyrskynnyt,
mutta saapuessamme Koskelle oli jäljellä enää
märkä kenttä ja kova tuuli.
Kajaus oli taas erittäin miellyttävä ratsastaa, mitä
nyt suojaisalta verkkakentältä siirtyminen peltoaukealla
olevalle radalle hieman hämmensi otusta. Onneksi kura ja lätäköt
eivät merkkaa K:lle mitään, vaan se porskuttaa rohkeasti
läpi vaikka mistä. Yritin pitää ryhdin yhä
korkeana, mutta saada peräänantoa hieman syvemmäksi,
mikä onnistuikin kohtalaisesti. K esitti hienot keskiravit,
ja saimme ensimmäisen kasin lisäyksestä. Myös
keskilaukat ovat parantuneet, kun ratsi on saanut ideasta kiinni.
Sain korjattua monta edellisen radan virhettä, mutta monta
parantamisen kohtaa on yhä. Onneksi Kajauksen perusliikkuminen
on vaivatonta ja se on radalla melkein liiankin skarppina. Tulokseksi
saimme 62,41 %, jolla olimme kolmas ei-sijoittunut kokeneiden kouluratsukoiden
jälkeen - ei ollenkaan huono tulos este-kenttä-koulu -monitoimiratsulta
pitkän sairasloman jälkeen.
|
|
|
Suomenhevosten
koulumestaruudet ratsastettiin Ypäjällä Suomenhevosviikonloppuna
28.-29.8. Ensimmäiseen osakilpailuun osallistui jopa 40 ratsukkoa,
37 kouluhevosta, yksi esteratsu (Tinurin Tatu) ja kaksi este/kenttähevosta
(Ponuveikko ja Kajaus). Ja hienosti "lajinvaihtajat" pärjäsivät;
Ponuveikko oli lauantaina kolmas, Kajaus 16. ja Tatu 22. Tammoja
ei kilpailussa montaa ollut, vain kaksi 40:stä.
Ypäjän
kentät olivat kärsineet sateesta jo pari päivää,
onneksi raskas pohja ei haittaa Kajausta. Se oli yllättävän
reipas jo verryttelyssä ja jaksoi hyvin esittää He
A:0 -radan. Ratsi unohti taas valmistella muutaman siirtymisen ja
takaosakäännökset vaativat vielä harjoittelua,
mutta K:n tahdikas liikkuminen sai kaikilta tuomareilta kiitosta.
Tuloksena oli 62,72 % ja 16. sija lopputuloksissa. Kerrankin ratsi
näytti radan jälkeen tyytyväiseltä, kauden paras
tulos tuli hyvässä paikassa.
Oma
tarinansa oli tulosten saaminen. Lähdimme Kajauksen ja matkakaveri-Tatun
kanssa kotiin Ylöjärvelle yöksi. (K rentoutuu ja
nukkuu selvästi paremmin kotona.) Kisakansliassa ei oikein
iltapäivällä tiedetty, milloin lähtöajat
saa selville. Viimeinen väliaikatieto tuloksista oli, että
Kajaus on 16. ennen muutaman viimeisen ratsukon tuloksia. Niinpä
harjoittelin matkalla lohdutusfinaaliohjelman ja putsasin tallilla
nivelet valmiiksi. Puhelin oli puuhastelun ajaksi jäänyt
autoon ja kotiin lähtiessä ihmettelin, miksi Salla oli
soittanut 12 kertaa... Netistä oli selvinnyt, että pääsimmekin
finaaliin! (Helkky starttasi kahdella hevosella.)
|
|
|
Kuvia
Sh-mestaruuden 1. osakilpailusta lauantailta.
|
Aamulla
äkkiä kanget puhtaiksi ja uusi rata muistiin. Finaali ratsastettiin
pitkällä radalla ja oli paljon mukavampi kuin "käännös-siirtyminen-käännös
He A:0". Ratsia hieman epäilytti avotaivutukset ravissa,
joita Kajaus tai ratsi eivät olleet koskaan esittäneet radalla... |
|
|
Kajaus
oli yhtä yhteystyöhaluinen ja mukava ratsastaa kuin lauantainakin,
eikä edes matkustelu painanut jaloissa. Kajaus starttasi siis
luokan ensimmäisenä käänteisen lähtöjärjestyksen
takia. Ei siis apuja edes muiden jäljistä :) Ehdin kiertää
radan useaan kertaan ja tottua yleisön paljouteen. (Kajaustahan
tällaiset pikkuasiat eivät hetkauta...) Radalla oli oikeasti
mukavaa, ja radan tiukan ilmeen jälkeen lopputervehdyksen leveä
hymy oli kerrankin aitoa. Autolle kävellessä vastaan tuli
myös Vahteran Artsi, joka kuitenkin tunnisti Kajauksen oudoista
varusteista huolimatta.
Tulokseen
63,70 % ei voinut olla kuin tyytyväinen. Kajaus sai mm. lisätystä
käynnistä 9, ja askellajeista kahdelta tuomarilta 8! Tuomarien
loppukommentit:
Anne-Mari Pekonen: Kivat ja irtonaiset liikkeet. Takaosa saisi olla
paremmin alla. 172 p.
Irene Valo: Sujuva tahdikas suoritus. Keskilaukassa ratsasta siirtymiset
selvemmin. Hyvä energia. 173 p.
Arto-Pekka Heino: Hyvin esitetty, hyväliikkeinen ja rento suomenori!
Oikealla voisi olla asetetumpi & taivutetumpi. 183 p.
Kari Vuorio: Siistiä ratsastusta. Hyvä käynti. Välillä
hieman etupainoinen. 176 p.
Marja Kivioja: Takaosa mukaan siirtymisiin ja kantamaan, jotta etuosa
kevenisi. 156 p.
Kajaus
nousi finaaliradan ansiosta lopputuloksissa vielä viisi sijaa
kymmenenneksi!
|
|
|
K
piti reilun vapaan Ypäjän jälkeen, olimmehan
kiertäneet kisoissa viisi peräkkäistä
viikonloppua. Sitten vuorossa olivat Hämeen alueen mestaruudet
Niihamassa. Olimme käyneet alkuviikosta treenaamassa
Niinisalon maastoesteitä ja puuhastelleet muutenkin kaikkea
muuta kuin koulua. Päätimme osallistua vain suomenhevosten
koulumestaruuteen, koska hyppääminen oli yhä
jäänyt.
Suomenhevosten
ratavalinta oli sanalla sanoen huono. Miten Helppo B:3:sta
voi saada mitään eroja? Järjestävä
seura oli tosin tehnyt kaikkensa - tuomareita oli kolme, joista
yksi pitkällä sivulla tarkkailemassa volttikahdeksikon
osumista... K oli verkassa ihan kiva, mutta radalla kun ei
tapahtunut yhtään mitään, (suoraan uraa
pitkin, siirtyminen ja suoraa uraa pitkin) ei keskittymisestä
tullut oikein mitään. Ratsi meinasi hermostua kunnolla,
kun K hirnui kesken nelikaarisen - se ei ollut Koskaan hirnunut
radalla! Ne harvat asiat kuitenkin esitettiin ilman rikkoja,
ja tulokseksi 64,72 %, joka riitti 36 ratsukon luokassa 7.
sijaan.
(Kuva:
Eeva Laurila)
Seuraavana
viikonloppuna kävimme perjantaina ja lauantaina Valkeakoskella
aluekouluvalmennuksessa Kikin valvovien silmien alla. Yleisin
huomautus oli hevoselta korvat ja ratsilta leuka ylös.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Etusivu
| Ajankohtaista | Historia
| Kilpailut
Suku | Linkit |
Yhteystiedot | Vieraskirja
© Laura Leppäkorpi
|
|