Kajaus on hyvin rohkea ja luottavainen hevonen. Osittain on myös sukupuolen ansiota, että se ei pelkää oikeastaan mitään. Se on myös älykäs, joskus hieman liikaakin. Kouluvalmennuksessa ei samaa asiaa voi harjoitella montaakaan kertaa samassa paikassa, kun K alkaa jo ennakoida. Se ei pidä tylsästä elämästä, vaan vaatii monipuolista ratsastusta, paljon seurustelua ja tapahtumia. Kilpailuihin se lähtee aina mielellään ja rakastaa jabassa asumista. Sieltä kun voi toimia sheriffinä ja seurata tilannetta. Kajauksen kanssa voi lähteä valmennuksiin tai kilpailuihin ilman hoitajaa, se on helppo lastata ja purkaa kopista yksin ja osaa odottaa tarvittaessa.

Kajaus pitää näyttävistä sisääntuloista, kisapaikalle tai vaikka tallinpihaan tullessaan se ilmoittaa hirnumalla saapumisestaan. En ole nähnyt aiheelliseksi turhaan komentaa tästä normaalista orin käyttäytymisestä. Se keskittyy aina ratsastuksessa tehtäväänsä, vaikka kotitallilla seuraakin "laumansa" liikkeitä jatkuvasti. Kilpailuissa sitä eivät haittaa muut oriit tai kiimaiset tammat, vaan se on aina yhteistyöhaluinen.

Niinisalo, syksy 1998 Kilpailutilanteessa K:n leijonansydän ja valtava itsetunto pääsevät esiin. Mikään este ei ole liian korkea, ja aina voi hypätä leijonanloikan askelta liian kaukaa, jos siltä tuntuu. Sukupuolella on tietysti vaikutuksensa, ja K ei ole luovuttajatyyppiä. Se ei anna periksi, vaan haluaa voittaa. Kajaus on perusluonteeltaan tasainen, mutta kuumenee sopivasti esteverryttelyssä. Sille sopii myös parhaiten kouluverryttelyalue, jossa on muita hevosia ja tekemisen meininki. K:n paras kaveri oli ehdottomasti sh-ruuna Tinurin Tatu, joka on usein kulkenut kisoihin samalla trailerilla. Kesällä 2004 Kajauksen ollessa kopissa etuovi auki, tuli ulkona ollut Tatu syömään Kajauksen verkosta heiniä, eikä K ollut siitä millänsäkään. Pojat jaksavat odotella yhdessä kisoissa vaikka tuntikausia, jos vaan heinää riittää. Ja kaverin heinät ovat aina parempia, kuin omat, niinpä pojat napsivatkin toistensa verkoista ja suusta minkä ehtivät... Kajauksen ja Tatun ystävyys johtaa vuosien taa, kun eräällä epäonnistuneella talvisella kiipeilyreissulla irtipäässeet pojat juoksivat yhdessä - ensin kävelytietä, sitten (onneksi) Vaasantien ali ja loppumatkankin menoreittiä takaisin tallia kohden, kunnes ne saatiin kiinni. Taisi järkytys olla niin suuri, että kaveruus oli suurin mahdollinen tuki.

Siitosorina toimiminen ei ole muuttanut Kajauksen käyttäytymistä, se on yhä oma korrekti itsensä. Tosin traileriin K menee entistäkin innokkaammin. Kajaukselta löytyy myös kilpahevoselle tarvittavaa luonnetta, positiivisella tavalla, ja se on oikealla käsittelyllä varsin helppohoitoinen, sekä antaa kaikkensa kilpailutilanteessa. K:ta ovat kehuneet kiltiksi mm. oriaseman henkilökunta ja kotitallin tallintekijät. Niinkuin Ypäjän koulumestaruuksissa (2004) kerrottiin, parempaa kaveria radalle kuin radalle saa hakea. Voitontahtoisen, rehellisen, suurella sydämellä varustetun kaverin arvoa ei voi rahassa mitata.

Kajaus on erittäin järkevä ja tasainen hevonen. Kotioloissa se on toiminut sekä polttari- että vikellyshevosena. Eräskin polttarisankari oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä, mutta ravasi jo hetken päästä itsekseen ympäri maneesia Batmanin viitta hulmuten... Lisäksi Kajaus on erittäin turvallinen maastoratsu, tuli vastaan sitten traktori, paloauto, hirvi, irtipäässyt koira tai rullasuksihiihtäjä. Viimeistä se tosin katsoi hieman epäilevästi. Sen kanssa voi huoletta ylittää moottoritien siltaa pitkin, odottaa Vaasantien ylitystä rekkojen suihkiessa ohi tai kulkea Ylöjärven keskustan läpi. Tai viedä talliporukka hevosineen laukkaamaan Teivoon. Kajaus on myös hyvää maastoseuraa jännittyneille hevosille, kun pomo harppoo edellä rentona pitkin ohjin, malttaa moni pv:kin hengittää välillä :)

Uusin lajikokeilu oli ajaminen. Kajaus on toki opetettu ajolle varsana, mutta ajattelin sen edes vähän ihmettelevän valjastusta 10 vuoden jälkeen. Mutta turhaan - ohjattavuus ei ollut aluksi aivan täydellistä, mutta hevonen näytti hyvin tyytyväiseltä päästyään "töihin". Kajauksen kasvattaja Riitta Torpo kertoikin Kajauksen olleen helpoin ajolle opetettava hevonen heidän tallissaan.

Vielä en ole sellaista puuhaa keksinyt, mihin Kajaus ei olisi heti valmis. Palveleva on ehkä paras sana kuvaamaan sen luonnetta. Se haluaa miellyttää ratsastajaansa ja nauttii silminnähden päästessään kilpailuihin - mitä enemmän katsojia, sen parempi.

Kajaus on periyttänyt tasaista ja palvelevaa luonnettaan vahvasti myös jälkeläisilleen.